Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018

Tässä kaupungissa ei murhata, ei ole murhattu kahteenkymmeneen vuoteen, sanoo rikoskomisario Onni Pajala, kun hänelle ilmoitetaan, että tyttökoulun naisrehtori on löydetty varhain sunnuntaiaamuna kuolleena pitkät veriset sakset pystyssä rinnassa.
Pienen puutalokaupungin poliisilaitos tuhoutui talvisodan suurpommituksessa, ja rikoskomisarion työpaikkana on kauppahallin yläkerran entinen kahvila. Ainoa autokin on korjattavana. Pajalan paineita lisää se, että seuraavana päivänä saapuu Helsingistä uusi poliisipäällikkö.

Kaikille on pian ilmiselvää, että vt. poliisipäälliköksi lähetetty nuori lainopin kandidaatti Mihail (Misha) Pasternak on rakastunut kauniiseen Maila Winteriin, jota epäillään rikkaan sukulaisensa murhasta.

Tarina vie myös Stalinin viimeisten vuosien Pietariin ja Moskovaan.

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018 Books on Demand

Pirjo Nenola: Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussa. Anna Amnell muistelee kirjansa välityksellä kouluaikojensa pikkukaupunkia.   – Iisalmen Sanomat 8.6.2018.

”–Amnell kirjoittaa yksityiskohtaisesti, miltä keskustassa näytti ja millaisia liike- ja asuinrakennuksia siellä oli.

2 000 asukkaan pikkukaupungin rakennukset olivat enimmäkseen vaaleita yksikerroksisia puutaloja. Vieressä oli kirkonkylä eli maalaiskunnan puoli.

Kaupungista ja maalaiskunnasta muodostuu Amnellin kirjan välityksellä lukijalle elävä kuva. —

Kiehtova on Amnellin kirjan juonikin. Hän kirjoittaa kylmän sodan ajasta, jolloin Suomessa oli vakoilijoita työssään jopa maakunnissa. Puhuttiin desanteita ja heitä etsittiin maalaiskylistäkin.

Kirjan keskeisimmät tapahtumat Amnell on sijoittanut Kauppahallin yläkertaan eli entiseen hallinkahvioon, jossa nyt toimi poliisilaitoksen kanslia, poliisipäällikön virkahuone ja rikospoliisin toimisto, sekä kunnansairaalaan. Ollaan myös huoneen ja keittiön kokoisissa asuinrakennuksissa ja isommassa huvilassa. Välillä käydään höyryjunalla Helsingissä ja muistellaan matkoja Englantiin ja Neuvostoliittoonkin.

Kirjailija pääsee kuvailemaan eloa Iisalmessa, kun tyttölyseon rehtori surmataan. Samalla englanninopettajaksi palkattu nuori, kaunis nainen isketään tajuttomaksi. Iisalmen Tyttölyseo oli vielä tuolloin Wivi Lönnin suunnittelemassa talossa eli nykyisen Edvin Laineen koulun puurakennuksessa.

Rikosta ryhtyvät selvittämään rikoskomisario Onni Pajala ja vt. poliisipäällikkö Mihail Pasternak apunaan muiden muassa Salmettaren nuori toimittaja Eino.

Kaupungissa on laaja kirjo erikoisia henkilöitä, kuten originelli diakonissa, lukion matematiikan lehtori, joka pakenee Helsinkiin serkkunsa, silloisen pääministerin hoteisiin, ja naispoliisi, joka on entinen sirkustaiteilija.

Amnellin dekkari muistuttaa jollakin tasolla Agatha Christien ja Maria Langin kirjoja. Rikosta selvitellään, mutta oleellisempaa on ajankuvan, tapojen ja miljöön hahmottuminen.”

http://edition.pagesuite.com/infinity/article_popover_share.aspx?guid=089bd4b0-4e37-404b-ac4e-1ad325b86b55

Se on totta, kun se on ollut sanomalehdessä. Kirja-arvostelu Iisalmen Sanomissa

Mainokset

 

14388229807_fa7b8862ac

 

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa historiallista romaania. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä.Nyt yli 20 vuotta myöhemmin olen julkaissut Auroran tarinan yksissä kansissa kirjassa Vaahteralaakson Aurora (2014).

10818942583_d67f540970_z

 

Kyynärän mittaisen tytön tarina alkaa Italiasta Firenzen matkasta.

Lucia ja Luka 2013 ja muut kirjat luutunsoittaja- ja laulajatytöstä Lucia Olavintytär -blogissa.